No nyt kyllä viimeistään ylitän sen hyvän maun rajan jos ei se jo edellisen harakankallo -postauksen aikana ylittynyt! Kissani Sissi kun on viime aikoina saanut päähänsä, että parvekkeen raikas, keväinen ilma ja puhdas, valkoinen lumi ovat paljon houkuttelevampia pissihommiin kuin vessan haiseva, pimeä ilmasto ja ikävän karkea kissanhiekka joka aina tarttuu varpaanväleihin. Olen toistaiseksi saanut estettyä viime hetkellä sen aikeet, onneksi. No, äitini ehdotuksesta (vaikka se taisi kyllä olla vitsi...) tein parvekkeen oveen kieltomerkin, joka kieltää pissimisen. Kas näin:

Muuttohaukantie-sisustusohjelmassa askartelivat ja virittelivät unisieppari-hengessä höyheniä ja helmiä roikkumaan kattolamppuun, ja mielestäni se oli mahtava idea! Tosin ohjelmassa asukkaat olivat tyytyväisiä koko muuhun sisustukseen mutta nämä "härpäkkeet" saivat välittömästi kyytiä, heh.. No, minun mielestä ajatus oli niin hieno että päätin tehdä meille samanlaisen! Käytin siis nahkanauhaa, luu- ja lasihelmiä ja höyheniä.

Nuo pari hienonväristä sulkaa on Kajaanin harakalta peräisin. Löysin pari vuotta sitten kuolleen harakan, joka oli ajat sitten mädäntynyt ja kuivunut, ei ollut kuin luuta ja höyhentä läjä jäljellä. Vein ukkoselleni harakan kallon tuliaisiksi ja itse otin sulat ja höyhenet askartelutarpeiksi. Käsittelin ne vahvalla toluvedellä ja pakastin, jotta pöpöt lähtee, mies keitti ja puhdisti kallon ja pisti olohuoneen nurkkaan työpöydälleen koristeeksi, pistämpä siitäkin kuvan.. Hihii, pitää pitää silmät auki kun tuolla luonnossa liikkuu :)

Tässä kuva siitä harakan kallosta...

Sopuisaa, ihanaa ja lämmintä ystävänpäivää kaikille vuodatuslaisille

Tässä pari uutta inkkarityylistä ranneketta, näistä tuli oikeestaan heti minun lempparit!. Materiaaleina luu-, sarvi- ja lasihelmiä, jännelankaa ja nahkaa.

Monet Pekka Haaviston kannattajat, minä mukaan lukien, ovat nyt vähän hurahtaneet. Kakkosia vilkkuu niin ikkunavaloissa, virkkaustöissä, leivonnaisissa, pinsseissä ja jopa Luontoäiti on tehnyt kantansa selväksi heittäessään taivaalle kakkosen revontulien muodossa. Minä konkretisoin oman hurahdukseni tähän huopa-heijastimeen, joka ei jätä epäselväksi sitä minkä numeron äänestyslippuun kävin laittamassa (molemmilla kierroksilla). Laittakaa tekin kakkonen elämään!

Ai niin, en ole muistanut laittaa tänne näitä paria unisiepparia! Nuo ovat pieniä, n. 13cm halkaisijaltaan, siksi nuo näyttää niin "harvoilta" verrattuna aiemmin tekemiini. Tosin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt ehkä kutoa noistakin verkoista vähän tiheämmät...

Toinen on 13-vuotiaalle tytölle, joka tykkää mustasta ja violetista, ja toinen 7-vuotiaalle, jonka huoneen sisustuksessa on lempeää vaalean vihreää ja sitä toivottiin myös sieppariin.

Olen nyt ihan hurahtanut Pohjois-Amerikan intiaaneihin. Olen minä aina ollut intiaani- ja muista alkuperäiskansoista kiinnostunut ja kursseillakin olen käynyt oppimassa niistä, mutta joku aika sitten tullut elokuva, Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen, sykähdytti minua kovasti ja hurahdin lopullisesti. Minulta meni seuraava päivä tietokoneella istuen, inkkarimusiikkia kuunnellen ja ottaen selvää intiaanien elämästä ja historiasta, opettelin jopa lakotakieltä muutaman lauseen verran! Hihanni waste. Toniktuka he? Muutapa en juuri nyt muistakaan :D "Hyvää huomenta, mitä teille kuuluu?" tarkoitti tuo.

Korunnäpertelijä kun olen, tein tietenkin muutaman inkkarityylisen rannekorunkin. Materiaaleina sarvi-, luu- ja lasihelmiä, jännelankaa ja nahkaa. Tässäpä ne ovat:

Onneksi otin eilen kuvan tekemästäni neulahuovutus-leluhiirestä, tänään se nimittäin olisi ollut liian myöhäistä! Sissi otti turhan vakavasti taistelun hiiren kanssa ja raateli sen viimeisen päälle hengettömäksi. No parempi noin kuin että ei olisi huomioinut sitä lainkaan, eikös..?

En ole neulahuovuttanut juurikaan, mutta se on pitkään jo kiinnostanut, on neulat ja kaikki hommattu mutta en ole saanut aikaan kuin yhden piparkakkumuottiin huovutetun sydämen... Noh, tänään sain Tiimarissa käydessäni huovutus-inspiraation ja ostelin villoja ja huopia ja styroksipallon, mielessäni oli tonttu. Huovutin styroksipalloon vihreää villaa vaatteeksi ja harmaata parraksi. Ompelin ohuesta huovasta hatun jonka päähän pistin pienen kävyn. Sitten vaan silmät ja sydän paikoilleen ja plösö tonttu-ukko on valmis! Huovutus-inspistä vielä ollessa jäljellä, tekaisin Sissille taas leluhiirenkin (Meillä ei kohta lattialle muuta mahdukaan kuin tekemiäni Sissin leluhiiriä joita tehtailen ja joista se ei syystä tai toisesta välitä yhtään, kohteliaisuudesta vaan aluksi vähän pyöräyttelee)...

No niin, tämä minun nahkarullahelmi-addiktioni on nyt edennyt siihen pisteeseen, että pienet helmet eivät enää riitä, vaan minun oli keksittävä jotain isompaa. Oikeastaan tämä idea lähti siitä, että kissani Sissi riehaantui pienestä nahkarullahelmestä niin kovasti, että mieleeni juolahti idea tehdä sille ihan oma rulla. Eikä mikä tahansa rulla, vaan hiiri! Tekniikka oli ihan sama kuin helmissä, mutta kolmio josta lähdin rullaamaan ei ollut ihan symmetrinen vaan vähän toispuoleinen, jotta hiirelle muodostui terävä nokka ja vähän "tylpempi" peräpää. Lähdin rullaamaan langan ympärille, jonka päässä oli punainen helmi nenänä, ja loppulangasta letitin hännän. No onpas jotenkin taas vaikea selittää, mutta tässä lopputulos kuitenkin. Hiiri on noin 5cm.

Sain Anu Harkin Koto-ohjelmasta tämän inspiksen. Hän askarteli vetolaatikon pohjalle muistaakseni yhdeksästä maitopurkista lokerikon, mutta itselläni sattui olemaan tarve tällaiselle pöydällä pidettävälle kynäteline-/krääsälokerikolle, joten sovelsin vähän alkuperäistä ideaa. Takarivissä kolme 10cm korkuiseksi leikattua maitopurkkia, eturivissä 5cm korkuisia mehupurkkeja (vähän kapeampia kuin maitopurkit). Purkit liimasin yhteen ja päälle liimailin tapettisuikaleita.

Oijoi, vähänkö oon nyt onnellinen! Kävin perjantaina vihdoin ottamassa toisen tatuointini! Otin tämän kalliomaalausten pohjalta suunnittelemani hirven, jota esittelin taannoin täälläkin.

Tulee tosi hyvä mieli aina kun näen tuon, ja tatuoinnin sijainnin vuoksi näenkin sen aika usein (toisin kuin ekan kuvani joka on niskassa..) Nyt kun sain hirven kiinni itseeni, olen alkanut karsia ympärilleni haalimiani hirviä, esim. tietokoneen taustakuvan... Samoin hirvi-paidat ja -korut ovat nyt oikeastaan tarpeettomia (en halua näyttää Hullulta Hirvinaiselta, vaikka ehkä sitä hieman olenkin...). Pyyhkeet nyt toki saavat olla käytössä... Voi että, sanoinko jo että vähänkö oon nyt onnellinen!

Tuo kuva on niin epätarkka että näyttää ihan mössöltä tuo viiva, kun se on luonnossa kauttaaltaan sellainen rosoinen ja kuluneen maalin näkönen..

Innostuin sitten ihan kunnolla pyörittelemään noita nahkasuikale-helmiä ja avainnauhahan niistä syntyi taas. Tällä kertaa tein ihan kaavan kanssa suikaleet että tulee saman kokoisia helmiä, tosin paksuus vaihtelee nahkan paksuudesta riippuen. Helmet saivat myös lakan päällensä, jotta eivät niin helposti lähde purkaantumaan.

Ensi perjantaina vihdoinkin saan toisen tatuointini, jeee! Ei tätä ollakaan kuin 8 vuotta suunniteltu.. Hirvi on minun voimaeläimeni ja jonkunsortin pakkomielle ollut jo muutaman vuoden, niin suunnittelin tatskan, joka esittää - ylläripylläri - HIRVEÄ. Etsin inspistä vanhoista kalliomaalauksista, hirvi kun on ollut heti ihmisen jälkeen yleisin aihe niissä! Muuntelin ja sovelsin vähän näkemääni, ja tässäpä on lopputulos, minun Hirvi, joka tulee kyynärvarren sisäsivulle:

Tässä Thuleian Tuvasta kopsattu juttu hirvestä voimaeläimenä:

Voimaeläin: hirvi (Alces alces) Elhaz (alkugermaaninen nimi) Eolh (muinaisenglanti)

Metsän kruunupäinen valtias kantaa yllään tummanruskeasta harmaaseen sävyttynyttä turkkia. Harvinaisia valkoisia hirviä on tavattu Suomessa Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa.

Hirvi on Suomen nisäkkäistä suurikokoisin ja niitä on maamme metsissä noin 160 000. Eläin on kansoittanut Suomen metsät eteläisistä osista pohjoiseen lappiin asti – ainoastaan tuntureilla se ei viihdy. Hirvi on levinnyt laajalti pohjoiselle havumetsävyöhykkeelle aina Skandinaviasta Siperiaan. Pohjois-Amerikassa hirveä tavataan Kanadassa, Alaskassa, Uudessa Englannissa ja Kalliovuorten pohjoisosissa.

Suuri osa Suomen vanhoista kalliomaalauksista esittää hirveä. Ristiinan Astuvansalmella yhteen kallioon on maalattu yli 60 hirveä ja osalle on väritetty punainen kohta sydämen kohdalle. Hirvi on kautta aikain ollut Suomessa arvostettu ja tärkeä riistaeläin. Hirvenpäisellä muodolla on koristeltu esineitä, joista tunnetuin lienee Huittisista löydetty yli 7000 vuotta vanha hirvenpäinen nuija.

Hirven viisaus

Hirvi on kestävä metsäneläin, joka liikkuu sujuvasti vaikeissakin olosuhteissa pitkillä vahvoilla raajoillaan. Jos tielläsi on esteitä tai et näe oikeata vaihtoehtoa monien joukossa, nouse hirven voimakkaille jaloille ja anna niiden kantaa yli soiden, lumikenttien ja ryteikköjen. Nouse ongelmien yläpuolelle ja hahmota laajempi kokonaisuus.

Uroshirvet kantavat monihaaraisia sarvia, jotka ovat hanko- tai lapiomaiset. Kannatko omat taitosi yhtä ylväästi? Onnistuuko sinulta useiden asioiden hoitaminen samanaikaisesti? Keräätkö työasioita tai huolia painamaan päätäsi? Muista kevään tullen hirven tavoin uusiutua ja jättää vanha sarvikuorma keväthangille. Vanha hautautuu sulavaan lumeen antaen tilaan uudelle.

Hirvellä on loistava kuulo- ja hajuaisti. Aistit toimivat stereona ja tuottavat eläimelle kolmiulotteista havaintokenttää ympäristöstä. Hirven korvissa on kuulosuuntaimet, jotka se voi kääntää jopa 180 asteen kulmassa eri ilmansuuntiin. Jättimäisestä turvasta voikin jo aavistella sen uumeniin kätkettyjen hajureseptoreiden määrää. Tarkan hajuaistinsa vuoksi hirvi pyrkii liikkumaan aina vastatuuleen ja mahdollisen uhkan havaitessaan luovimaan sivutuulen kautta etäämmälle.

Oletko yhtä tarkkakorvainen kuin hirvi? Huomaatko mitä selkäsi takana puhutaan? Pyrkiessäsi tavoitettasi kohden luota vaistoihisi ja mene rohkeasti vastatuuleen. Kuulostele ja haistele, miltä asiat ja ihmiset vaikuttavat. Hirven voima antaa ihmiselle kyvyn tutkia tilanteet äänettömästi ja nopeasti. Usein yksi silmäys antaa oikean kuvan huoneessa olevista ihmisistä ja sisäinen ääni puhuu vahvan tietävästi. Omiin vaistoihin on syytä luottaa.

Synty ja suku

Hirven myyttinen alkuperä on ”otavaisen olkapäillä, taivaan tähtien seassa”. Toisen kotimaisen vanhan tulkinnan mukaan hirven on luonut Hiisi. Tästä kertoo suosittu vanhan kansan tarina Hiiden hirven hiihdäntä, jossa Hiisi rakentaa hirven pään mättäästä, jalat aidanseipäistä, nahkan kuusen kuoresta, korvat lammen lumpeista ja muun lihan lahosta puusta. Suomalaisessa kansanrunoudessa ja kirjallisuudessa alkuhirven metsästys on liittynyt usein miehuuden koettelemiseen.

Hirvieläimiä on 17 sukua, jotka jakautuvat 40 eri lajiin. Hirvi on märehtijä ja se syö ainoastaan kasvisravintoa. Hirvien parinmuodostus on matriarkaalinen, eli naaraspuolinen hirvi saattaa varata useammankin sonnin ympärilleen päiväkausiksi. Hirvet eivät ole yksiavioisia ja sonni saattaa paritella useiden eri partnereiden kanssa. Hirvi kantaa vasaa kahdeksan kuukautta ja synnyttää yleensä toukokuulla. Normaalisti hirvellä on yhdestä kahteen vasaa.

Myyteissä hirvi kuitenkin tunnetaan yksinäisenä eläimenä, joka samoilee metsässä oman tilansa tuntien. Tämä heijastuu hirveä voimaeläimenään pitäviin ihmisiin niin, että he myöskin viihtyvät omassa rauhassaan, omien harrastusten ja rakkaiden asioiden parissa.

Partansa kautta hirven maaginen vastinpari voisi olla ukkometso, joka kantaa oman partansa samanlaisella ylväydellä kuin hirviuros. Alaskan intiaanien mukaan hirven parina on ollut aina korppi ja he ovatkin rukoilleet korppia hirvimetsälle lähtiessä. Hirvi yhdistetään maagisesti myös veteen, sillä se seisoo usein vetisten soiden tai erämaajärvien rannalla.

Hirven voimatee

• 1 osa tuoretta maitohorsmaa
• 1 osa männyn nuoria vuosikasvaimia
• muutama katajanmarja

Tämmösen jutskan keksin, kun nahkanpaloja on säkkikaupalla nurkissa pyörimässä. Leikkelin nahkakolmioita joista rullailin helmiä, ja niitä pistelin puuhelmien kanssa naruun. Avainnauhahan siitä sit tuli :)