Tänään koitti se päivä, jolloin Sissistä tuli ihka oikea julkkiskissa! Sissin laihdutustarina kuvineen pääsi uusimpaan Kissafani lehteen (3/2010), kyllä nyt kelpaa! Mainittakoon heti alkuun kiinnostuneille, että Sissin tavoitepaino, 5kg, on jo lähempänä kuin osasimme odottaa. Sissi painaa tällä hetkellä 5,2 - 5,3kg (tuon tarkempaan tulokseen ei Lidlinkään henkilövaaka pysty, tulos vaihtelee sen mukaan missä asennossa puntarille hyppää...)

Olimme juuri viikon verran lomailemassa mökillä Kajaanissa, ja Sissi otti odotetusti kaiken irti vapaudestaan. Valkoinen vilaus vain kävi, kun Sissi paineli pää viidentenä jalkana rannalta yläpihan kautta metsään ja sieltä takaisin puun kautta rantaan. Todellakin, Sissi kävi ensimmäistä kertaa pariin vuoteen puussa, vieläpä aika korkealla. Samoin yläsänkyyn meno kävi vikkelästi - toisin kuin viime mökkireissulla, kun Sissi kärsi vielä nivelrikon aiheuttamista kivuista. Silloin Sissi kiipesi sinne vaivalloisesti rappu kerrallaan, nyt se oli ylhäällä parilla loikalla. Ihana nähdä, että Sissi voi niin paljon paremmin. Nyt vasta tajuaakin jälkeenpäin, miten pahana tilanne oli tässä välissä. Sitä kuvitteli, että Sissi on vain tullut sen verran vanhaksi, että vauhti alkaa hiipua, mutta kattia kanssa! Sehän on kuin eri kissa, kun saatiin kivut ja liikagrammat häädettyä.

Sissin mökkireissulla sattui ja tapahtui. Meidän mökillähän ei käärmeitä ole - muurahaiset pitävät siitä huolen. Näin olemme luulleet kaikki nämä vuosikymmenet, mutta kuinkas ollakaan, yllätin Sissin metsän laidalta läpsimästä käpälillään ihmeissään käärmettä! Järkytys oli hirveä - juoksin siltä seisomalta, kun tajusin tilanteen, avojaloin tapahtumapaikalle huutaen "SISSI IRTI, SISSI POIS HETI!" ja tartuin Sissiä sieltä mihin vain sain kynteni upotettua - tällä kertaa selkänahkaan - ja revin Sissin syliini. Sissi äänteli ja rimpuili ihmeissään ja varmaankin tuskissaan, johtuen aika kovakouraisista otteistani... Käärme luikerteli tiehensä, sekin todennäköiseti yhtä hämillään kuin me muutkin. Äiti Maalle kiitos, selvisimme tilanteesta säikähdyksellä. Todennäköisesti käärme oli kyy, niistä nimittäin on seudulla havaintoja. Näköjään ne ovat levittäytymässä mökkitontillemmekin... En siinä hötäkässä kerennyt sen kummempia diagnooseja tekemään - tumma se oli, muusta en tiedä. Hyvällä onnella se voi toki olla rantakäärmekin. Oli mikä oli, onneksi Sissille ei käynyt köpelösti.

Käärmeen lisäksi Sissi oli joutua herra/rouva Variksenkin kynsiin. Istuin yläpihalla kahvikupposen kanssa ja katselin rannalle. Sissi jökötti haaveissaan laiturinnokassa ja tuijotteli kalaparvia, kun näin jo kaukaa variksen syöksyvän raakkuen kohti Sissiä. Sydän pamppaillen taas seurasin, miten tässäkin tulee käymään. No, ei mitenkään. Varis koukkasi pari metriä Sissin yläpuolelta takaisin yläilmoihin - ja Sissi ei huomannut koko tapahtumaa! Varis istahti lähipuuhun ja raakkui pahaenteisesti. Lähdin rantaan hätistelemään varista vähän kauemmas, ettei hyökkäykset ehdi mennä uhkailua pidemmälle. Variksella oli todennäköisesti pesä jossain lähettyvillä, näytti se sen verran hyvin viihtyvän tontillamme.

Näiden jännitysnäytelmien lisäksi Sissi osasi toki ottaa myös rennosti. Se makoili aitan rappusilla tai pihapöydällä seuraten mökkiläisten elämää, silmät hädintuskin avonaisina, välillä piehtaroiden selällään tai venyttäen itsensä piiitkäksi ja laihaksi. Kävipä siinä siilikin Sissiä tervehtimässä jokavuotiseen tapaansa. Siitä piikkikasasta Sissi pysyi turvallisen välimatkan päässä - liekkö saanut joskus opetuksen, tiedä häntä.